Sinne ja takaisin

Punikki Edvard Ylätuvan elämä katkesi Haminassa vuonna 1918, kun hän joutui valkoisten vangiksi. Muka itse U.K. Kekkonen johti teloitusryhmää. Asiasta kirjoitettiin Suomessa paljon vielä 2000-luvussa, mm. Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä. Ei ole sattuma, että Edvardin poika Tenho Ylätupa lähti etsimään onnea Neuvostoliittoon 1930-luvun alussa. 

Vaikka ollessaan vielä Suomessa Tenho oli tunnettu hyvänä nyrkkeilijänä, hänen oleskelustaan proletaarimaassa ei löytynyt mitään jälkiä lehdistöstä. Se varmasti merkitsee sitä, että hän ei ollut iskuri, ei stahanovilainen eikä harrastanut riittävästi urheilua.

Omien niukkojen sanojensa mukaan "etteivät olot sielläkään niin ruusuiset olleet". Hän yritti karata takaisin Suomeen kolme kertaa ja vihdoin neljännellä kerralla onnistui. Karkaamisestaan johtuen hän joutui Neuvostoliiton puolella useiksi kuukaudeksi vankilaan ja lopulta karkotettavaksi Siperiaan.

Vuonna 1935 lehdet Suomessa kirjoittivat valtiopetosjutusta Tenho Edvard Pellervo Ylätupaa vastaan, jonka Terijoen rajavartiosto sai kiinni.  Syytekirjelmän mukaan hän oli mennyt v. 1931 salaa Venäjälle ja antanut sen viranomaisille Suomen puolustuslaitosta koskevia tietoja ja sen lisäksi liittynyt jäseneksi MOPR -järjestöön (vaikka tiesi sen tukevan mm. Suomessa maanalaista työtä). Hovioikeus oli hylännyt syytteen valtiopetoksen valmistelusta, mutta tuominnut Ylätuvan mm. valtiosalaisuuksien paljastamisesta, luvattomasta rajan ylittämisestä ja esteettömästä poissaolosta asevelvollisten valvontakokouksesta vankeuteen 2 vuodeksi ja 4 kuukaudeksi.

Ainakin eläkepäiviä Tenho vietti komeassa omakotitalossa Haminassa, antaen haastatteluja isänsä kohtalosta, - "Suomi on hyvä maa, mutta niitä entisiä on vain niin vaikea joskus unohtaa". Omasta elämästään hän ei tykännyt kertoa.