Työläisrunoilija Tatu Väätäinen oli joutunut poliittisestä toiminnastaan koti-Suomessa vankilaan muutaman kerran. Vuonna 1929 hän vietti 3 vuotta "pakkolassa", ja vuonna 1930 joutui samaksi kolmeksi vuodeksi Tammisaaren kuritushuoneeseen. Loppujen lopuksi hänen onnistui lähteä Neuvostoliittoon Ruotsin kautta vuonna 1934. Siellä hän oli ryhtynyt aktiiviseen toimintaan - kirjoittamaan sekä omia runoja että kääntämään paljon.
"Entisen ... suureksi vankilaksi muodostuneen isänmaani mustat kerberokset obskurantteina yrittivät kaikin voiminsa estää proletaariaattia pääsemästä maailmankultturin parhaimille lähteille" - ilmoittaa hän lehtihaastattelussa.
"Ne harvat Pushkinin runoista tehdyt suomennokset, joita porvarilliset runoilijat ovat Suomessa suorittaneet, eivät kelpaa esikuvaksi. Toisaalta pelkäsin epäonnistumista puutteellisen venäjänkielisen taitoni ja vähäisen kokemukseni vuoksi runojen suomentajana..."
Pian tämä ongelma koitui hänen kohtalokseen.
Vuoden 1937 lopussa neuvostosensuurin elimen Glavlitin paikallisjohtaja Mäkinen lähetti NKVD:lle seuraavan raportin:
"Tänään aamulla oli pidätetty ja hävitetty koko "Punainen Karjala" № 254 -lehden levikki "Suuri Stalinilainen laki" -runon neuvostovastaisen vääristellyn kääntämisen takia. Alkuperäisessä runossa on seuraava kohta:
Ne lait ne köyristivät selkää vain,
Ja kuunkin paistehen kalventain,
Ne kyynelet silmiin puursi,
Ja syville poimuille otsankin uursi...
Mutta vain tälle laille kumarran,
Se kyynelet silmiin puursi,
Ja syville poimuille otsankin uursi.
Runon kääntäjänä on merkitty Väätäinen."
Raportille jäi NKVD:n varakomissaarin Solonytsinin merkintä: "Tarkastaa ja ilmoittaa osastolle 3". Väätäinen oli muutaman kuukauden kuluttua vangittu ja teloitettu Petroskoin lähellä 11.10.1938. Suomenkielisen Punainen Karjala -lehden numero onnettomine runoineen jäi yhdeksi viimeisimmistä, sen korvasi "Sovetskoin Karelija" kyrillisellä "tekokarjalalla" kirjoitettu lehti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti