Tuorilan veljekset muuttivat Pohjois-Ruotsista Neuvostoliittoon 1920-luvun lopussa. Heidän isänsä, kansalaissodan punainen sotapäällikkö, oli jo asunut siellä vuosia. Veljeksistä Sulo harrasti teatteria ja valmistui Leningradin teatteri-instituutista. Hän aloitti työt Petroskoin suomalaisessa teatterissa, missä hänestä tuli pian suosittu näyttelijä.
"Parttisaanin ja punakaartilaisen poika, ... Tuorila todellisella innostuksella ja suurella rakkaudella sankarillista Kullervoa kohtaan esittää tätä osaa, oikeammin ei esitä, vaan elää tässä osassa" -kirjoitti Punainen Karjala arvostelussaan.
Nuorempi veli Sixten seurasi Sulon jälkiä ja aloitti opinnot Dramaattisessa teknikumissa. Samalla veljekset harrasti urheilua ja osallistuivat lukuisiin kilpailuihin, mm. juoksussa ja pituushypyssä.
|
 Veljekset viestikilpailussa (PK 1935) |
 Kuka oli Mailis Tuorila ? Sixtenin vaimo? |
Mutta Stalinin puhdistuksien aikana sekä vanhin veli Ossi, joka asui Uhtualla, että isä Aleksanteri, tuo tunnettu punikki, teloitettiin.
Jatkosodan aikana Sulo Tuorila käänsi venäjänkielistä propagandamateriaalia suomeksi ja ruotsiksi Leningradissa ja sitten Belomorskissa, missä hän työskenteli suomalaisille sotilaille suunnatussa Sotilaan ääni -lehdessä. Sixten rekrytoitiin neuvostoarmeijaan ja joutui suomalaisten vangiksi vuonna 1941 lähellä Sortavalaa. Veljekset joutuivat vastakkain, kun Sixten liittyi vuonna 1942 Heimopataljoona 3:een, missä palveli sodan loppuun saakka syyskuuhun 1944. Välttääkseen luovuttamista Neuvostoliittoon, hän pakeni Ruotsiin ja sieltä edelleen Kanadaan. Hänen myöhempiä vaiheita ei tiedetä.
Sulo toimi sodan jälkeen Suomalaisen Teatterin johtajana ja sai tunnustuksena Neuvostoliiton ansioituneen taiteilijan -arvotittelin. Hän kuoli Petroskoissa vuonna 1979.
qqq
VastaaPoista