Lentäjätyttö

Nestori Leipakka asui Viialassa, nykyisen Tampereen kaupungin alueella. Hänen vaimonsa kuoli vuonna 1924, ja hoidettavaksi jäi 4 lasta.

Perheen myöhempiä vaiheita kuvaa Nestorin tyttären Katrin kertomus: "Toimiessani Tampereen järjestönuorien joukossa, kuulin usein puhuttavan, ja sain lukea työväen lehdistä Neuvostoliitosta, maasta, jossa työtätekevät ovat kaiken omistajia. Minussa heräsi kaipuu päästä näkemään tuo ihmeellinen maa".

1930-luvun alussa Nestori Leipakka alkoi myydä omaisuutta (melko isoa kuitenkin työväenaatteiden kannattajalle), valmistellen muuttoa Ihmemaahan: kaksitulisijaisen talon omalla palstalla, 5-tulisijaisen huvilan joen rannalla ja 2000 m2 tontin rakennuksineen.

Vuonna 1932, Katrin mukaan, "toiveeni toteutuivat" ja "täällä Neuvosto-Karjalassa avautuivat minullekin tiedon portit". Hän teki työtä suksitehtaalla, oppi venäjän kieltä ("tahdon... puhumaan ja ymmärtämään sosialistisen isänmaamme suurta kieltä"), oli Nuorisoliiton jäsen, suoritti "Voroshilovilaisen ampujan" ja TPV -merkin normeja, jne.

"Mikäpä muu maa kuin Neuvostoliitto antaa jokaiselle työtätekevälle laajat kehittymisen mahdollisuudet!" - julistaa Katri Punaisen Karjalan -sivuilla vuonna 1935. "Aikaisemmin en osannut ajatellakaan, että joskus saisin hypätä laskuvarjolla. Tähän en aio rajoittaa ilmailuharrastuksiani. Tahdon tulla lentäjäksi !"

Jotain meni kuitenkin pieleen, koska Katri oli pidätetty 15.01.1938, ja sai pahamaisen 58-6 pykälän mukaan 10 vuotta työleiriä. Eila Lahti-Argutinan mukaan Katri Leipakka suoritti tuomionsa Kazakstanin Karagandan alueella (KarLag), ja vapautui vasta vuonna 1947. Hänen myöhempi sukunimensä oli Dmitrijeva ja maineensa puhdistettiin vuonna 1957.