Kaarlo Tuomi syntyi Michiganin osavaltiossa vuonna 1916. Hänen isänsä, tyrvääläinen Kalle Tuomi kuoli espanjantautiin vuotta myöhemmin. Kaarlon äiti Karoliina o.s. Maarala, meni uudestaan naimisiin kiuruveteläisen Robert Saastamoisen kanssa vuonna 1920 Negauneen kaupungissa. Robert oli vasemmistolainen, ensiksi American Socialist Party:n, ja sittemmin radikaalin ammattiyhdistysliikkeen IWW:n (Industrial Workers of the World) ja Amerikan kommunistipuolueen, jäsen.
Siis oli luonnollista, että hän lähti perheensä kanssa Neuvostoliittoon 1930-luvun alussa, Kaarlo nyt uudella nimellä Rudolf Saastamoinen.
Perhe joutui Karjalan etäisimpään kolkkaan, Kannussuon ”metsäpunktiin”, joka sijaitsi Uhtuan äärettömässä korvessa. Elämä siellä oli loputonta metsänhakkuuta, aamusta myöhäisiltaan. Robert kun oli vielä USA:ssa "Työmies" ja "Eteenpäin" -lehtien asiamiehenä, ryhtyi hän uudessa kotimaassaan julkaisemaan kirjoituksia "Punainen Karjala" -lehteen. Niissä hän kannusti tekemään uusia työsaavutuksia ja ilmoitti puutteista. Esimerkiksi Uhtuan postissa sekä "Kirjan" myymälässäkään ei ole kirjekuoria. Ruokalasta puuttuu teetä, "sen asemesta työläisvarusteluosasto on lähettänyt halpahintaista mokkaa"(?). Palkanmaksun viivästyminen oli kuitenkin paljon vakavampi ongelma, ja siitäkin Robert kirjoitti.
Lapsipuolelle hän kuitenkin tunnusti salaisesti, että oli iso virhe tulla tänne. Tämä on luokkayhteiskunta ja diktatuuri. Erot ihmisten välillä ovat suuremmat kuin kapitalistisessa Yhdysvalloissa. Mutta oli jo liian myöhäistä. Vangitsemiset alkoivat ja Robert oli viety tuntemattomuuteen marraskuussa 1937. Kuten myöhemmin selvisi, hänet teloitettiin sen jälkeen pahamaineisessa Sandormohissa.
Perhe - äiti, sisko ja Rudolph pakkosiirrettiin kauemmas rajavyöhykkeeltä Vienan meren rannoille. Kaarlo-Rudof joutui pian armeijaan ja alkoi hänen värikäs elämänsä. Hän oli ehtinyt olla "Kuusisen Kansanarmeijassa" Talvisodan aikana, sen jälkeen rakensi bunkkereita. Jatkosodan aikana "majuri Vallin rykmentissä", ja usein niin kuin ihmeen kaupalla oli jäänyt henkiin. Häntä alettiin kouluttaa desantiksi suomalaisten selustaan, mutta sota oli jo loppumassa. Kirovin kaupungissa hänestä tuli opettaja ja samalla KGB:n "vasikka". Jossakin vaiheessa hänelle tarjottiin vakavampaa ja vaarallisempaa tehtävää: palata takaisin kotimaahaan, Yhdysvaltoihin, ja suorittaa vakoilutoimintaa Neuvostoliiton hyväksi. Isän vangitsemista ei katsottu pulmaksi: se oli välttämätöntä, koska sosialismin vihollisia oli kaikkialla. Ainoa ongelma oli se, että kaikki amerikkalaiset paperit olivat kadonneet: äiti oli kuollut nälkään Arkangelissa sodan aikana eikä kukaan muu tiennyt niistä.
Kaarlo kirjoitti äidin veljelle Michiganiin pyytäen lähettämään syntymätodistuksen, mutta ei saanut vastausta. Väärennetyllä passilla hän pääsi kuitenkin ensin Länsi-Eurooppaan ja sitten Amerikkaan.
Siellä hän työskenteli kirjanpitäjänä eri firmoissa, mm. tunnetussa koruliikkeessä, Tiffanyssä, samalla lähettäen raportteja Neuvostoliittoon. Tämä jatkui muutaman vuoden, mutta eräänä huonona päivänä FBI pidätti hänet. Kaarlo-Rudolfia seurattiin alusta lähtien, koska hänen äitinsä veli toimitti sen syntymätodistuspyynnön suoraan FBI:lle. Kaarlo suostui yhteistyöhön, lähetti vääriä tietoja entisille asiamiehille ja oli todistajana muita vakoilijoita vastaan käräjäoikeudessa. Sittemmin hän kierteli Amerikkaa "Everything you've always wanted to know about spying" -kaltaisilla luennoilla. Tuomi kuoli vuonna 1995 Floridassa. "Minä rakastan lapsiani", kirjoitti hän muistelmissaan. "Lapseni ovat minulle kalleimmat. Sydäntäni särkee jatkuvasti. Kirjoitin Brezhneville kirjeen saadakseni yhteyden lapsiini ja voidakseni tavata heidät, mutta en ole saanut vastausta".
Ainakin yksi Kaarlon tyttäristä on elossa ja asuu samassa Kirovin kaupungissa. Hän ei kuitenkaan ole halukas keskustelemaan asiasta vieraiden kanssa.
Muut tarinat:
Kahden naapurivaltakunnan välisiä suhteita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti